TEHTÄVÄ
Kokoontukaa ryhmänne kanssa yhteen (kyber- tai liha-avaruudessa) ja kuvitelkaa aloittavanne etnografinen tutkimusprojekti, joka käsittelee tiettyä kulttuuria (ks. ryhmät ja aiheet alla). Suunnitelkaa projektia, antakaa tutkimuksellenne nimi ja käsitelkää lyhyesti (max. 1 s.) seuraavia aiheita.
• Etnografian fokus: mitä haluatte tutkia tarkemmin? (Saa olla provosoiva!)
• Millaisia ongelmia saattaisitte kohdata tiedonkeruussa? Kuinka selviäisitte niistä?
• Millaisia eettisiä ongelmia saattaisitte kohdata kentällä ja/tai julkaisuvaiheessa?
• Kuinka perustelisitte ohjaajalle/rahoittajalle, että etnografinen tutkimuksenne on merkittävä?
Kun olette saaneet tekstinne valmiiksi, liittäkää se tähän blogipostaukseen kommenttitoiminnolla 13.12. klo 23.59 mennessä. Kun kommenttitoiminto kysyy henkilöllisyyttä, valitkaa kohta "Nimi/URL-osoite" ja kirjoittakaa kohtaan oma ryhmänne tyyliin "RYHMÄ 1". Muiden ryhmien suunnitelmia voi kommentoida vapaasti 15.12. asti.
RYHMÄT
RYHMÄ 1: Maaseudun beduiininaiset Saudi-Arabiassa.
Opiskelijat: Björn, Diaz, Eronen ja Hakunti.
RYHMÄ 2: “Depression support” -keskusteluryhmä internetissä.
Opiskelijat: Hujanen, Hänninen, Juntti ja Jäntti.
RYHMÄ 3: Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen opiskelijat.
Opiskelijat: Kalliola, Kaskinen, Keto ja Keva.
RYHMÄ 4: Ravintola Sohwin asiakkaat.
Opiskelijat: Kiviranta, Kortelainen, Kurkela ja Kärki.
RYHMÄ 5: Afganistanin sodan vastainen mielenosoitus Helsingissä.
Opiskelijat: Kärkkäinen, Lähde, Marjamaa ja Moisala.
RYHMÄ 6: Suomen helluntailaiset.
Opiskelijat: Moisio, Mylläri, Mäkelä ja Nissinen.
RYHMÄ 7: Suomalaiset bensaturistit Viipurissa.
Opiskelijat: Paavolainen ja Pekkarinen
RYHMÄ 8: Second Life -virtuaalimaailma.
Opiskelijat: Ritola, Taulaniemi ja Tschatalow.
RYHMÄ 9: Homoseksuaalisuus armeijassa.
Opiskelijat: Tuovinen, Vornanen, Vuorensyrjä.
Démarchage téléphonique : l’interdiction entre en vigueur le 11 août
5 viikkoa sitten
10 kommenttia:
Kärkkäinen, Lähde, Marjamaa ja Moisala
Metsäläisten huuto
Suomalaisten mielenosoittajien yhteydet Eurooppaan
Tutkimme Afganistanin sodan vastaista mielenosoitusta, joka tullaan järjestämään Helsingissä. Tutkimuksemme keskittyy mielenosoittajien kontaktien kartoittamiseen suhteissa eurooppalaisiin poliittisiin liikkeisiin ja aktivistiryhmittymiin. Oletamme, että mielenosoittajilla on siis yhteyksiä erilaisiin liikkeisiin, tai he ovat ottaneet vaikutteita eurooppalaisten virkaveljiensä mielenosoitusmetodeista. Ongelmaksi saattaa nousta yhteyksien puuttuminen tai vaikutteiden vähyys.
Metodina tulemme käyttämään osallistuvaa havainnointia, sillä pelkkä havainnointi ei tuottaisi tarvittavaa informaatiota tutkimuksemme toteuttamiseksi. Aiomme kertoa informanteille tekevämme tutkimusta ja uskomme saavamme heidän luottamuksensa, koska suomalainen mielenosoituskulttuuri on pienimuotoisempaa kuin suuressa osassa Eurooppaa.
Eettisestä näkökulmasta katsoen suurin ongelma saattaa olla tutkijoiden poliittinen leimautuminen. Meidän täytyy siis pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen tutkimusotteeseen. Myös mahdollisten ääriaktivistiyhteyksien tuoma sosiaalinen stigma saattaa leimata mielenosoittajia, sekä tuoda rikosoikeudellisen pulman.
Tutkimuksemme tulee tuomaan uutta näkökulmaa poliittiseen päätöksentekoon koskien aseellisia konflikteja ja niiden vaikutuksia lintukodossamme. Aktivistiryhmittymien mahdolliset yhteydet erilaisiin eurooppalaisiin liikkeisiin voivat myös antaa lisää tietoa mielenosoitusten tulevasta kehityksestä Suomessa.
Beduiininaiset Saudi-Arabian maaseudulla
Etnografiamme tutkimustaustana on Lila Abu-Lughodin tekemä kenttätyö egyptiläisen beduiiniheimon naisista 1970-80-luvuilla. Kirjassaan Writing Women's Worlds hän kuvasi naisten elämää heidän omien ääniensä kautta, ja niitä antropologisia ilmiöitä, jotka määrittelevät beduiinielämää, kuten monivaimoisuus, lastenkasvatus, serkkuavioliitto ja patrilineaalisuus. Meidän tutkimuksemme taas keskittyy beduiininaisten arkeen Saudi-Arabiassa, ja miten tiukan islamistinen valtiorakenne vaikuttaa tähän arkeen (vai vaikuttaako se ollenkaan).
Ongelmia on runsaasti. Ensinnäkin se, pääsemmekö ylipäätään tutkimaan kohdettamme. Abu-Lughodilla oli isänsä ja sukujuuriensa kautta yhteys beduiineihin, minkä ansiosta hän pääsi luomaan heihin suhteita. Meillä ei ole tällaisia alkuunkaan, vaan ne pitäisi luoda. Olemme toisaalta naisia, joten pääsemme naisten puheille paremmin kuin miestutkijat, mutta kenttätyön aloittamiseksi on myös saatava kontakti miehiin, jotta koko perhe ymmärtää miksi tunkeudumme heidän kotielämänsä keskelle. Tämä voi olla haasteellista. Luottamuksen saaminen informantteihin voi olla vaikeaa johtuen suurista kulttuurieroista, eri uskonnoista ja erilaisista, molemminpuolisista ennakkoluuloista. Islamistisien valtioiden naisten eriarvoisuus miehiin verrattuina voi olla vaikeaa länsimaiselle feminismiin uskovalle tutkijalle; tutkittavien sorrettua asemaa ei kuitenkaan välttämättä saisi olettaa. On tärkeää tunnistaa omat ennakkoluulot.
Kielitaito on myös ongelma, koska vaikka tutkijoina opettelisimme arabian alkeita, hyvän kielitaidon saaminen kestää niin kauan, että olisi melkein pakko käyttää tulkkia. Tulkin taas olisi oltava perheen sisällä ja naispuolinen, jos haluaisimme tutkia nimenomaan beduiininaisten arkea. Totesimme myös, että ennakkotietomme voivat olla hyvin puutteelliset (Abu-Lughodin tutkimus antaa vain jonkin verran tietoja, koska Saudi-Arabiassa oleva beduiiniheimo voi olla hyvinkin erilainen). Meidän pitäisi tulla osaksi perhettä kenttätyön jotta kenttätyö onnistuisi, ja tämä voi olla haastavaa.
Eettisiä ongelmia on myös kasapäin. Tietäen Saudi-Arabian hyvin tiukan hallinnon, on ylipäätään kyseenalaista pääsemmekö maahan tutkimaan. Ja miten valtio suhtautuu beduiineihin yleisesti, varsinkin jos oletetaan, että maaseudun naisilla on enemmän liikkumatilaa ja vapautta kuin kaupungissa olevilla naisilla (maataloustöistä, karjanhoidosta yms johtuen). Tutkimuksen aikana voisi jopa selvitä, että beduiinit rikkovat äärimmäisen tiukkoja islamistisia lakeja, joita Saudi-Arabiassa sovelletaan harvinaisen ankarasti. Tutkittavien suojaaminen olisi hyvin tärkeää. Myös kieli ja kääntämisen vaikeus, monenlaiset kulttuuriset merkitykset velvoittavat olemaan hyvin tarkka kenttätutkimuksen raportoinnissa. Lisäksi on muistettava, että jos tarkastelee naisia, heidän vapauksiaan tai niiden puutetta feministisestä näkökulmasta, on myös huomioitava heidän omat mielipiteet asemastaan eikä esiintyä maailmanparantavana länsimaalaisena. Ehkä tutkimus voi auttaa löytämään realistiset keinot heidän asemansa parantamiseksi. Itsereflektio on joka tapauksessa hyvin tärkeää.
Tutkimus olisi merkittävä, koska olisi mielenkiintoista tarkastella ensinnäkin beduiinielämää/"nomadielämää" islamistisessa valtiossa kuten Saudi-Arabia, verrattuna vapaamielisempiin islaminuskoisiin valtioihin kuten Egypti (vertaileva näkökulma aiempaan tutkimukseen). Beduiinit ovat vähemmistöryhmä ja naiset varmasti vähemmän näkyvä osa tuota vähemmistöä, joten on tärkeää tuoda heidän ääniään esille. Tutkimus on perustutkimusta, jota voisi jatkaa muiden beduiiniheimojen naisten tai beduiinien ja valtion suhteiden tutkimuksella. Tutkimus voisi myös tuoda esille keinoja heidän elämänsä tai asemansa parantamiseen.
RYHMÄ 4: Ravintola Sohwin asiakkaat.
Opiskelijat: Kiviranta, Kortelainen, Kurkela ja Kärki.
Rokkitunti -
Happy hourin vaikutus ravintola Sohwin asiakkaiden käyttäytymiseen
Haluamme tutkia ravintola Sohwin asiakkaita. Päivisin Sohwi toimii ruokailupaikkana/kokoustilana ja iltaisin anniskeluravintolana. Sohwilla vietetään rokkituntia eli happy houria klo 22-23. Haluaisimme tutkia Sohwin asiakkaiden käyttäytymistä rokkitunnin aikana ja vertailla sitä käytökseen muina aikoina (21-22 ja 23-24) kyseisessä ravintolassa.
Haluaisimme tutkia millä tavoin rokkitunnin aikainen käyttäytyminen poikkeaa muiden aikojen käyttäytymisestä. Tutkimuksessa tulee ottaa huomioon myös tarjoilijoiden käyttäytyminen – Onko mahdollisesti erilaista rokkitunnin aikana, ja onko sillä vaikutusta asiakkaiden käyttäytymiseen.
Tutkimuksessa käyttäisimme metodina osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja. Haastattelisimme sekä asiakkaita (n.10 kpl) että tarjoilijoita (2 kpl). Havannointi tulisi tehdä ennen haastatteluja. Tutkittaville ei kerrota tutkimuksesta havannointivaiheessa, ettei tutkittavien käyttäytyminen vääristy tämän vuoksi.
Osallistuvan havainnoinnin ongelmaksi voi muodostua tutkijan rooli. Tutkijan tulisi pystyä säilyttämään tutkijan rooli, mutta kuitenkin samanaikaisesti eläytyä.
Haastateltavien saaminen olisi todennäköisesti helppoa. Tiedonkeruussa ongelmana voisi olla tiedon luotettavuus. Informantteja tulisi haastatella tiedon luotettavuuden parantamiseksi useaan otteeseen, koska esim. humalaiselta ihmiseltä saatu tieto voi poiketa selvinpäiseltä ihmiseltä saadusta tiedosta.
Eettisekseksi ongelmikaksi voi muodostua informanttien oikeus yksityisyyteen. Tästä syystä haastateltavat tulisi säilyttää anonyymeinä. Humalaisen ihmisen haastattelu voi olla myös moraalisesti arveluttavaa.
Tutkimusaihe on merkittävä, koska aihetta ei ole tutkittu aikaisemmin. Tutkimusta voisi yrittää myydä ravintola-alan yrittäjille, sillä tälläinen tutkimus voisi hyödyttää heitä liiketoiminassaan. Voisimme myös yrittää myydä tutkimustamme laitoksille, kuten kansanterveyslaitos, sillä heitä saattaisi kiinnostaa juomakulttuurin vaikutus yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.
Paavolainen&Pekkarinen
Halpaa bensaa suonissaan – Mitä suomalaiset bensaturistit tekevät Viipurissa?
Tutkimuksessamme meitä kiinnostaa millaiset ihmiset lähtevät hakemaan bensaa itärajan toiselta puolelta, miksi he niin tekevät ja miten. Eli liittyykö bensanhakumatkaan jotain muutakin, kuten halpa viina, seksi, huumeet tai jonkinlaiset muut sivubisnekset? Vai ovatko rajaseudun asukit vain halvan polttoaineen perässä? Entä mitä viranomaiset ja verottajat näistä puuhista pitävät?
Tutkimuskohteeksi otetaan jokin itärajan lähellä oleva kylä, josta tiedetään monien henkilöiden lähtevän hakemaan bensaa rajan toiselta puolelta. Haastattelemme erilaisia kyläläisiä (10-20) siitä, miten he suhtautuvat bensaturismiin, harrastavatko he itse sitä ja jos tekevät näin, miksi, sekä kuuluuko bensanhakumatkoihin muitakin asioita, kuten vaikkapa viinalastin tuominen.
Haastattelujen lisäksi on tarkoitus tehdä osallistuvaa havainnointia, jolloin koetamme päästä mukaan bensanhakumatkalle. Näitä matkoja tehdään kaksi, joista ensimmäisellä teemme havainnointia piilossa, jotta todellakin näkisimme, mitä normaali bensaturisti reissullaan tekee. Tämän havainnoinnin jälkeen lähdemme toisen kerran havainnoimaan eri henkilön mukaan, mutta tällä kertaa kerromme tekevämme tutkimusta.
Heti ensimmäisenä eettisenä ongelmana on piilohavainnointi, mutta ilman sitä olisi kuitenkin lähes mahdotonta nähdä jotakin sellaista, mitä informantti ei haluaisi tai kehtaisi näyttää tutkijalle. Toisaalta edes piilohavainnoilla on vaikea saada hyvää kuvaa bensaturistin käyttäytymisestä. Toinen ongelma syntyy, jos huomaamme havaintoreissulla jotakin rikollista toimintaa, joka liittyy vaikkapa huumeisiin. Pitäisikö meidän ilmoittaa asiasta vai ei?
Muita ongelmia ovat esimerkiksi kummallekin havaintomatkalle pääseminen. Informantit voivat olla hyvinkin vastahakoisia ottamaan ulkopuolisia mukaan reissulleen, etenkin jos matka on totuttu tekemään yksin tai matkoihin liittyy jotakin mitä hän ei haluaisi paljastaa, kuten vaikkapa piipahdus Viipurin bordelleissa. Jo haastateltavat informantit saattavat olla vastahakoisia kertomaan tällaisista mahdollisista arkaluonteisista asioista.
Rahoittajille (jotka voisivat olla esimerkiksi valtio ja YLE sekä jokin bensafirma) tutkimusta voisi perustella sillä, miten pystyttäisiin saamaan kansalaisten rahat omassa maassa eikä naapurissa. Lisäksi mikäli tutkimuksesta paljastuisi jotain mielenkiintoista, olisi siitä puhuttavaa vaikkapa Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa.
Mikael Tschatalow, Liisa Taulaniemi ja Salli Ritola
Second Life –virtuaalimaailma. Aikuisten leikkikenttä
Tutkimuskysymykseksi pohdimme sitä, ilmentääkö Second Life -henkilöllisyys sitä, minkälaisia hahmojen luojat tahtoisivat olla todellisuudessa, ilmentävätkö pyrkimykset Second Lifessa henkilöiden virallisia pyrkimyksiä, vai onko Second Life -hahmo enemmänkin roolileikki, ilmentymä todellisista freudilaisista haluista? Hypoteesina tutkimuksessa voisi pitää sitä, miten virtuaalimaailma eroaa todellisuudesta, kuinka ihmiset toteuttavat unelma minäänsä virtuaaliympäristössä.
Second Life -ympäristöä voisi ajatella eräänlaisena jatkeena lapsuudelle – aikuisten virtuaaliseksi leikkikentäksi. Virtuaalimaailmassa on mahdollisuus olla joku, joka ei todellisessa elämässä välttämättä ole. Ympäristö voi olla myös keino rakentaa sosiaalisia suhteita, jos niitä ei ole henkilön normaalissa arjessa. Tutkimuskenttä muodostuu poikkitieteelliseksi, yhdistäen tutkimusotteeseen psykologiaa. Second Life -virtuaalimaailman hahmo voi toisilla ilmentää superegoa.
Second Life -virtuaalimaailmaa tutkittaessa eettiseksi ongelmaksi nousee se seikka, että pitäisikö muille palvelun käyttäjille informoida tutkimuksesta, vai vääristäisikö se tieto tutkimustuloksia jollain tavalla. Tiedonkeruullisesti olisi helppoa seurata miten henkilöt toimivat virtuaalimaailmassa, mutta eksaktimpi tutkimustieto henkilöistä saattaisi olla vaikeampaa hankkia. Yhdeksi kysymykseksi nousee, kuinka saada henkilöt hahmojen takana esiin.
Tutkimus on tärkeä, koska virtuaalimaailmoja ei tietääksemme ole tutkittu riittävästi, ja internetin aikakaudella henkilö rakentaa omaa identiteettiään myös internetissä. Tärkeäksi tutkimuksen yhteiskunnalliselta kannalta tekee lisäksi se, että yhteiskunta asettaa sosiaalisia paineita, joita virtuaalimaailmassa pystyy itse hallitsemaan. Hahmostaan voi muokata rikkaan, menestyneen ja hyvännäköisen – hahmon, jota länsimaisessa yhteiskunnassa arvostetaan.
RYHMÄ 6: Suomen helluntailaiset.
Opiskelijat: Moisio, Mylläri, Mäkelä ja Nissinen.
Kesäjuhlissa tapahtuu?
Suomen helluntailaisten eettiset ongelmat seksuaalisuudessa
Ryhmä 6 tutkii Suomen helluntailaisia erityisesti Keuruun kesäjuhlilla. Tarkempana tutkimuskohteena/fokuksena on helluntailaisten suhtautuminen seksuaalisuuteen ja tämän toteutuminen käytännössä. Tutkittavia aiheita ovat etenkin esiaviolliset suhteet, lasten hyväksikäyttö ja homoseksuaalisuus.
Tutkimusmenetelminä käytetään havainnointia, haastatteluja ja kyselyjä esimerkiksi sähköpostitse. Yksi ongelma näissä kaikissa menetelmissä on kohteiden valitseminen, mutta kesäjuhlien osallistujamäärä helpottaa kattavan otannan saamista. Yhtenä tutkimuksen osa-alueena on helluntailaisten eettisen kannanoton (2009) tutkiminen suhteessa kesäjuhliin, sieltä saatuun aineistoon ja seurakuntalaisten toimintaan.
Tutkimukseen eettistä ongelmallisuutta luovat aiheen provokatiivisuus, anonymiteetin säilyttäminen, tiedonkeruun kohdennus ja avoimuus/ei-avoimuus sekä informanttien puolueellisuus. Näistä selvitään ottamalla avoimesti kantaa mahdollisiin ongelmiin ja tuomalla ne selkeästi esiin tutkimuksessa. Muita ongelmia voivat olla havainnoinnin vaikeus (kesäjuhlat suuri tapahtuma, on välttämätöntä rajata havainnointia tiettyihin ilmiöihin) sekä tutkimustulosten ollessa liian negatiivisia voi tutkimuksen julkaiseminen saada suurta vastustusta.
Rahoittajalle (esim. helluntailaisseurakunnan yhdistys) tutkimusta perustellaan seuraavasti: tavoitteena on Suomen helluntailaisvähemmistöön kohdistuvien ennakkoluulojen hälventäminen, aihe on ajankohtainen eikä sitä ole tutkittu vielä paljon, ja lisäksi vähemmistötutkimus on yhteiskunnallisesti tärkeää.
Ryhmä 9
Vornanen, Tuovinen, Vuorensyrjä
Homoseksuaalisuus armeijassa
Tutkimuksen fokus
Tutkimme kutsuntaikäisten homoseksuaalien asenteita armeijaa kohtaan. Aiomme mm. selvittää, kokevatko he seksuaalisen suuntautumisensa vaikuttavan päätökseen asepalveluksen aloittamisesta. Tarkoituksena on saada selville homoseksuaalien mahdollisia pelkoja, odotuksia ym. armeija-aikaa koskien, ylipäätään, arvelevatko he seksuaalisen suuntautumisen vaikuttavan armeijakokemukseen jollain tavoin ja jos arvelevat, miten: positiivisesti vai negatiivisesti, ja missä tilanteissa.
Tiedonkeruun ongelmia
Tutkimus toteutetaan avoimen haastattelun avulla. Otamme yhteyttä SETA:n nuorisojärjestöihin. Koska kukaan meistä tutkijosta ei ole armeijaa käynyt, meidän täytyy ottaa selvää armeijakulttuurista muista lähteistä ennen tutkimusta, jotta tutkimusaiheeseen on helpompi päästä sisälle. Jotkut tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sekä miehet että naiset avautuvat mieluummin naispuoliselle tutkijalle, joten sukupuolestamme voi siinä mielessä olla etua. Miehen haastateltavana tutkittavat saattaisivat kuitenkin tuoda esille toisenlaisia asioita, armeija kun on perusolemukseltaan nähty hyvin maskuliinisena. Kysymysten asettelussa täytyy myös olla huolellinen, etteivät ne huomaamatta johdattele vastaajaa.
Eettisiä ongelmia
Tutkittavat voidaan pitää anonyymeinä, joten siitä ei muodostu eettistä ongelmaa. Tutkimustuloksista riippuen tutkimus saattaa kuitenkin vaikuttaa esim. Puolustusvoimien imagoon tai siihen, kuinka armeijassa tai yhteiskunnassa yleensä suhtaudutaan homoseksuaalisuuteen ja homoseksuaaleihin.
Rahoituksen hankkiminen
Esimerkiksi Puolustusvoimia saattaisi kiinnostaa kartoittaa ihmisten ennakkoluuloja ja asenteita armeijaa kohtaan. Tutkimusaihe on tärkeä, koska sen avulla saattaa selvitä esim. jättävätkö jotkut homoseksuaalit armeijan väliin seksuaalisen suuntautumisensa takia, ja mistä syystä. Jatkotutkimuksena voisi sitten tutkia samoja haastateltavia armeijan aikana vaikkapa osallistuvan havainnoinnin avulla. Asepalveluksen jälkeen voisi tehdä uuden haastattelun, jotta selviäisi, vastasivatko kokemukset ennakkoasenteita.
Kalliola, Kaskinen, Keto ja Keva
Sama laitos, eri leirit
Kuinka etnologian ja historian opiskelijat suhtautuvat toisiinsa
Tutkimuksemme aiheena olisi, kuinka etnologian ja historian opiskelijat suhtautuvat toisiinsa. Tutkimus toteutettaisiin havainnoimalla esimerkiksi luentoja tai opiskelijoiden kohtaamisia Tosine-huoneessa. Lisäksi tutkimuksen kohteena olevat opiskelijat vastaisivat lomakkein toteutettuihin haastatteluihin. Tutkimuksessa pyrittäsiin ottamaan huomioon myös sivuaineopiskelijat laitoksen sisällä. Eli historian pääaineopiskelijat, joilla on etnologia sivuaineena ja päin vastoin. Tuntevatko he olevansa vain pääaineensa vai myös sivuaineensa edustajia?
Mahdollinen tutkimuksessa esiintyvä ongelma olisi objektiivisuuden puute, sillä olemmehan itse HELA:n opiskelijoita. Mikäli haastateltavat esiintyvät omilla nimillään, kertovatko he todellisen mielipiteensä. Laitos on melko pieni ja tämän vuoksi haastateltavien anonymisointi on tärkeää. Ongelmaksi voisi kokea myö haastattelutilanteen kasvokkain, jos etnologian opiskelija haastattelisi historian opiskelijaa. Vastaaja ei tällaisessa tapauksessa välttämättä kertoisi totuutta ja se puolestaan vinouttaisi tutkimusta. Lisäksi ongelmana on se, voivatko tutkijat kaikissa tilanteissa ilmoittaa tekevänsä tutkimusta. Kuitenkin tutkijat tekevät tutkimusta koko ajan laitoksella ollessaan ja välillä myös sen ulkopuolella, esimerkiksi Café Librissä.
Eettisenä ongelmana näkisimme sen, että tutkijat eivät välttämättä aina voi kertoa tekevänsä tutkimusta, esimerkiksi juuri havainnoidessa. Haastatteluissa vastaajien anonyymisyyden säilyttämikseksi käyttäisimme lomakkeita. Opiskelijoiden on mahdollista myös kertoa negatiivisia mielipiteitään laitoksen henkilökunnasta, mikäli heillä sellaisia on. Tällöin negatiivinen mielipide jostakusta henkilökuntaan kuuluvasta ei ainakaan voisi vaikuttaa esimerkiksi opiskelijan arvosanaan. Kasvokkain suoritettu haastattelu vaatisi ulkopuolisen haastattelijan, jotta objektiivisuus olisi taattu.
Tutkimusaihe on tärkeä, sillä tutkimuksen avulla voidaan puuttua mahdollisiin löytyneisiin epäkohtiin. Lisäksi olisi mahdollista parantaa laitoksen yhteishenkeä ja tehdä siitä näin yhtenäisempi.
Hujanen, Hänninen, Juntti ja Jäntti
("Depression Support" - keskusteluryhmä internetissä)
”Ranteet auki”
Populistinen katsaus epäonnistuneisiin itsemurhakokemuksiin
Tutkimus keskittyy epäonnistuneiden itsemurhien narratiivin tarkasteluun. Tutkimuskysymykset muotoutuvat kokemuksesta ylipääsemiseen ja vertaisten kanssa jakamisen ulottuvuuksiin. Miten ihmiset kertovat asiasta, näyttäytyykö epäonnistuminen uuden elämän aloituksena vai jonain muuna, ja miten itsemurhayritys on vaikuttanut ihmissuhteisiin.
Tiedonkeräämisen ongelmina näemme alustavasti kysymyksen, saako keskusteluja käyttää tutkimuskäyttöön. Aihe on monelle arkaluonteinen. Kertomusten todenperäisyydestäkään ei ole takuita, koska kukaan ei voi tietää, onko kirjoittaja todella koettanut tehdä itsemurhaa. Tämä ongelma on kuitenkin lievä, sillä tutkimus keskittyy nimenomaan itsemurhakertomuksiin, jolloin ei ole väliä ovatko kaikki kertojat itse yrittäneet itsemurhaa – kerronta on ratkaiseva tekijä. Tideon keräämisen kannalta haasteelliseksi voi osoittautua haastateltavien löytäminen, mutta kasvokkain tapahtuvan haastattelun tilalle voidaan esittää myös kyselymuotoista tai sähköpostitse käytävää keskustelua. Netti ympäristö voi aiheuttaa ikähaarukan vääristymää tutkittavien joukossa. Oletettavasti sivustolla keskustelevat ihmiset ovat nuoremman polven väkeä, vaikka vanhempiakin ihmisiä toki saattaa löytyä. Sukupuolijakauma on niinikään kysymysmerkkinä vielä tällä hetkellä. Kaikki edellä mainitut ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, että ne vahvasti tiedostamalla tutkimus voi edetä sujuvasti ja vaihtoehtoisia tiedonkeryy menetelmiä pystytään luomaan tilanteen mukaan.
Eettiseltä kannalta ensimmäinen kysymys on tutkittavien informointi. Alustavasti tutkimuslupaa tiedustellaan ainakin sivun ylläpitäjältä. Jos sivuilla käytyjä keskusteluja saadaan lupa käyttää tutkimukseen, täytyy vielä harkita aineiston anonymisointia ja lainausten käyttöä tutkittaiven yksityisyyden suojan takaamiseksi. Eettisinä ohjeina tutkimuksen kohdalta aiomme käyttää American Anthropological Association sivuston tutkimusetiikkaa koskevia ohjeita. Tutkimusta tehdessä tiedostamme, että lopputulos ei saa antaa itsemurhayrityksiä tukevaa mielikuvaa eikä myöskään sitä yrittäneitä tuomitsevaa vaikutelmaa. Tavoitteenamme on pysyä ymmärtävällä, ei tuomitsevalla, kannalla.
Tutkimus itsemurhayrityksistä on perusteltua yhteiskunnallisesta näkökulmasta käsin. Itsemurhat ova yleinen, inhimillinen ja yhteiskunnallinen, ongelma Suomessa. Tutkimuksen alustavana tavoitteena on lisätä tietoa itsemurhayrityksen vaikutuksesta yksilön ja yhteisön elämään, sekä mahdollisesti paljastaa keinoja yhteiskunnan ehkäistä näitä yrityksiä ja kehittää elpymisprosessin tukemista. Näin ollen tutkimus voi sovellettaessaan johtaa konkreettisiin tuloksiin ihmisten arjen tasolla. Pyrimme kirjoittamaan tutkimuksen kielellisesti ja tyylillisesti sellaiseksi, että se on mielekästä luettavaa muillekin kuin akateemisesti koulutetuille, ja tarjoaa näin ollen tieto- ja tukilähteen kaikenlaisista sosiaalisista taustoista lähtöisin oleville ihmisille.
KOMMENTTEJA SUUNITELMISTA
Ryhmä 1: Abu-Lughod on hyvä pohja. Tutkimustilanteen haastavuus ymmärretty hyvin. Tutkijan ja tutkittavien kulttuurierojen takia tutkijan varmaan kannattaisi ”nostaa kädet pystyyn” ja kertoa suoraan tekevänsä tutkimusta omalla persoonallaan, feministisestä, ”länsimaalaisesta” ihmiskäsityksestä käsin. Onnistuessaan tällainen tutkimus olisi menestys.
Ryhmä 2: Räväkkä otsikko! Etnografista tutkimusta itsemurhiin (tai niiden yrityksiin) ei varmaan ole juuri tehty eli siis erittäin oleellinen tutkimusaihe. Eettisesti erittäin monitahoinen aihe, mitä olette myös monitahoisesti pohtineet.
Rymä 3: Hyvin esitelty suunnitelma, joka toteutuessaan toisi esiin erittäin mielenkiintoisia tieteenalan omaan kulttuurin kuuluvia arvoja ja asenteita.
Ryhmä 4: Hyviä huomioita ja mielenkiintoinen tarkentava aihe. Humalaiset haastateltavat ovat myös pohdinnan arvoinen asia. Onko humalaisen informaatio epäluotettavaa vai voiko ajatella, että humalaisen informaatio on nimenomaan luotettavaa kun tutkitaan humalaisia. Entä pitäisikö eläytyvän tutkijan osallistua mahd. paljon rokkitunnin antimiin - ja olla humalassa?
Ryhmä 5: Pätevä tutkimusaihe. Sosiaalisen verkoston kartoittaminen on oleellinen fokus ja miksei vertailevakin asetelma olisi tässä tapauksessa hyvinkin mielenkiintoinen.
Ryhmä 6: Melkoinen tabuaihe, mutta mikäpä sen mielenkiintoisempaa. Seksuaalisuuden käsittelyssä on tosin aika monia erilaisia teemoja, mutta toisaalta se voisi olla perusteltua koska kysymyksessä on tutkimaton aihe ja tavoitteena tietynlainen holistinen etnografia seksuaalisuuteen. Mielenkiintoista olisi myös haastatella korkean statuksen helluntailaisia asiasta.
Rynmä 7: Lupaavia pohdintoja. Piilohavainnointi mielenkiintoinen lisä. Yleisemmällä tasolla saattaisi olla kiintoisaa myös tutkia esim. bensaturistien käsityksiä venäläisistä kansana. Teoreettisella tasolla voisi saada paljon vertailukohtia tieteenalalla harjoitetusta rajatutkimuksesta (USA/Meksiko, EU/ei-EU jne.).
Ryhmä 8: Poikkitieteellisyys on hyvä pointti ja virtuaalimaailman suhde käyttäjän identiteettiin on hyvä aihe. Leikkisyys-aspektin mukaan tuominen on oleellinen seikka, johon saa helposti kirjallisuutta pelitutkimuksesta ja miksei filosofisemmastakin Homo Ludensis -tyyppisestä ajattelusta. Esim. Desmond Morrisin mukaan juuri ihmislajin leikkisyys aikuisiälläkin on poikkeuksellisen vahvaa ja yhteydessä mm. löytöretkiin, kulttuurin muutokseen ja teknologiseen kehitykseen.
Ryhmä 9: Tabuaihe, josta hyvin vähän tutkimusta. Tuotte hyvin esiin asetelman provokatiivisuuden: perinteisesti ”ei-miehekäs” ilmiö ”ultramiehekkäässä” kontekstissa. Hyvin perusteltu suunnitelma!
Lähetä kommentti