LUENTOPÄIVÄKIRJA

Kurssin lopullinen suoritus on luentopäiväkirja, jolla tarkoitetaan vapaamuotoista mutta selkeää ja johdonmukaista tekstiä, jossa opiskelija kuvailee, analysoi ja reflektoi luentojen sisältöä. Oma pohdinta on tärkeää, mutta se tulee selvästi erottaa muusta sisällöstä. Päiväkirjaa kannattaa päivittää säännöllisesti, mielellään jokaisen luennon jälkeen kun opittu on tuoreessa muistissa. Jokaisesta luennosta täytyy kirjoittaa jotain. Tämän kurssin luentopäiväkirja on pituudeltaan 4-8 sivua (1,5 rv, 12 fontti) ja se tulee palauttaa allekirjoittaneelle sähköpostitse 15.12.2009 klo 23.59 mennessä muodossa rtf, txt, pdf tai doc.

Turun yliopiston työryhmän ohjeita luentopäiväkirjan kirjoittamiseen:

Luentopäiväkirjan kirjoittaminen ei ole luentomuistiinpanojen toistamista. Hyvät luentomuistiinpanot ovat luentopäiväkirjan edellytys, ja siksi ne on laadittava luentopäiväkirjaa silmällä pitäen. Luentopäiväkirjan teko on helpompaa, jos sitä laaditaan säännöllisesti luentosarjan edetessä. Näin kirjoittamisesta tulee luonnollista päivittäistä tai viikottaista ajatusten jäsentämistä ja kehittelyä. Luentopäiväkirjan kirjoittaja ei ole luennon ulkopuolinen tarkkailija. Hän nostaa esille tärkeäksi kokemansa asiat, pohtii niiden merkitystä itselleen ja kysyy, onko luento syventänyt tai muuttanut käsityksiä. Harkitseva henkilökohtainen näkökulma on paikallaan. Se täydentää mainiosti kirjoittajan avointa suhtautumista luennon sisältöön. Luentopäiväkirjan jäsentely suositellaan tehtäväksi luennon keskeisten teemojen mukaan. Luentopäiväkirja on selkeä ja kieliopillisesti moitteeton kokonaisuus. Oikeaa tyyliä etsivä muistaa vanhan ohjeen: Rem tene, verba sequentur (Pidä kiinni asiasta, niin sanat tulevat perässä). Hyvä luentopäiväkirja näyttää, että kirjoittaja on ymmärtänyt asiansa ja haluaa myös lukijansa ymmärtävän sen

Ks. myös seuraavat ohjeet: Tampereen yliopiston historiatieteen laitos, Helsingin yliopiston avoin yliopisto.