Artikkelit (ja analysoijat):
Diary of a Working Boy: Creative Resistance among Anonymous Work Bloggers (Lähde ja Marjamaa)
Developing Cyberethnographic Research Methods for Understanding Digitally Mediated Identities (Moisala ja Moisio)
Ethnography of Online Role-Playing Games: The Role of Virtual and Real Contest in the Construction of the Field (Mylläri ja Mäkelä)
Tiivistelmä kustakin artikkelista julkaistaan tämän viestin kommenttiosiossa (napsauta kommenttilinkkiä alla).
Démarchage téléphonique : l’interdiction entre en vigueur le 11 août
5 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Mylläri ja Mäkelä
Tiivistelmä artikkelista: Ethnography of Online Role-Playing Games: The Role of Virtual and Real Contest in the Construction of the Field.
Simona Isabellan artikkeli käsittelee tekstipohjaisia virtuaalitodellisuuksia (eng. MUDs) ja siihen liittyviä ilmiöitä. Teoreettisesti hänen tutkimuksensa rakentuu neljän hypoteesin varaan, jotka Isabella esittelee artikkelinsa aluksi. Artikkelissaan hän jalostaa hypoteeseista omat johtopäätöksensä ja päätelmiensä todentamiseksi hän nostaa esille kaksi esimerkkipeliä sekä niistä tekemänsä empiirisen tutkimuksen. Isabellan esimerkkipeleinä ovat italialainen Extremelot peli ja kanadalainen Realms of Despair peli.
Ensimmäisenä hypoteesina Isabella kysyy ovatko tekstipohjaiset virtuaalitodellisuudet pelejä laisinkaan. Tähän kysymykseen hän lähtee liikkeelle Johann Huizingan (1938) Homo Ludens ja Rogers Cailloisin (1967) Les Hommes et les jeux kirjoista, joissa esitellään pelien olevan sosiaalista toimintaa tietyillä erityispiirteillä. Ensinnäkin pelien pitää olla vapaaehtoista toimintaa. Toiseksi niiden pitää olla tuottamattomia ja omata epävarma lopputulos. Viimeinen Huizinganin ja Cailloisin määritelmästä peleille on Isabellan mukaan se, että peli ja todellinen maailma ovat erossa toisistaan tilallisesti ja ajallisesti. Isabellan mielestä kolme ensimmäistä määritelmää pitää tutkimiensa tekstipohjaisten virtuaalitodellisuuksien kanssa paikkaansa, mutta neljäs ei.
Huizinganista ja Calloisista poiketen Isabellan toinen hypoteesi on idea siitä, että pelien ympärille syntyneet yhteisöt omaavat samoja erityispiirteitä kuin todellisuuden yhteisöt. Toisin sanoen virtuaaliyhteisö toisentaa tietyllä tavalla todellisen elämän yhteisöjä ja siellä pelataan samoilla elementeillä kuin todellisessa elämässä:
[…]”I pop in once in a while because it always be part of my life. I can´t just abandon them because they are my friends”.
Isabellan artikkelin kolmas ja neljäs hypoteesi ovat psykologiapainotteisia. Ensinnäkin hän katsoo, että itsensä luominen virtuaalimaailmaan on luova prosessi, jota voidaan verrata Freudilaiseen analyysiin lasten psyykkisestä kehityksestä. Toiseksi hän ajattelee, että roolihahmo voidaan nähdä välittäjänä todellisuuden ja virtuaalimaailman välillä. Näin ollen virtuaalimaailmaa ja todellista maailmaa ei voisi täysin erottaa.
Lähde ja Marjamaa
Diary of a Working Boy, Creative resistance among anonymous workbloggers
Abigail Schoneboom
Artikkelissaan Diary of a Working Boy Schoneboom tutkii anonyymeinä esiintyviä bloggaajia, jotka käsittelevät teksteissään työelämää. Hänen tutkimuksensa keskittyy pieneen ryhmään Manchesterin ja Lancashiren alueella työskeneteleviin toimihenkilöihin, jotka riskeeraavat työpaikkansa julkaisemalla kriittisiä kirjoituksia kokemuksistaan työyhteisössä.
Blogien suosio on kasvanut viime vuosien aikana räjähdysmäisesti ja digitaalisessa ympäristössä tapahtuvasta toiminnasta on tullut jokapäiväistä. Sconeboom piti perusteltuna tutkia uusia ilmiöitä: digitaalista kulttuuria ja työntekijöiden niskurointia. Myös Schoneboom itse on työskennellyt kymmenen vuotta infeormaatioteknologia-alalla Yhdysvalloissa.
Tutkimusaineistona Schoneboom seurasi kuutta eri toimistoelämää käsittelevää blogia ja osallistuin myös bloggaaja-yhteisön järjestämiin kokoontumisiin.
Kaikki kuusi bloggaajaa suhtautuivat työntekoon kyynisesti. Vaikka he pitivät töskentelyä turhauttavana ja ajantuhlauksena, eivätkä halunneet alistua yritysmaailmassa vallitsevaan työntekijämuottiin, eivät he silti pyrkineet kirjoituksillaan sosiaaliseen muutokseen vaan ennen muuta halusivat viihdyttää lukijoitaan. He olivatkin kaikki luovia kirjoittajia ja suosittuja lukijoiden keskuudessa. Bloggaajat kertoivatkin yhdeksi motiivikseen positiivisen palautteen ja suosion saamisen. Schoneboom piti kuitenkin mahdollisena, että blogien kriittinen asenne saattaa johtaa siihen, että muutkin työntekijät nousevat vastustamaan vallitsevaa työntekokulttuuria.
Sconeboom vertasikin bloggaajia yhteiskuntakriittisiin kirjalijoihin, jotka myös ovat tahtoneet pitää työnteon ja yksityiselämän sekä vapaa-ajan erillään toisistaan. Vaikka bloggaajat olivatkin usein ahkeria ja hyviä työtekijöitä, eivät he halunneet saada ylennystä, koska se olisi lisännyt työnmäärää, eikä aikaa olisi enää jäänyt itselle.
Moisala
Tiivistelmä artikkelista Developing Cyberethnographic Research Methods for Understanding Digitally Mediated Identities.
Artikkelissa Natalia Rybas ja Radhika Gajjala lähtevät tutkimaan internetissä olevien sosiaalisten verkostojen käyttäjien tapaa rakentaa omaa (rodullista) identiteettiä. Näiden sosiaalisten verkostojen, joita ovat MySpace, Facebook ja Secondlife, käyttäjämäärä on kasvanut varsinkin nuorten keskuudessa huomattavasti. Heidän mielestä tässä tulisi työkaluna käyttää osallistuvaa havainnointia, eli osallistua mukaan teknologian käyttöön sekä itse tutkittavaan yhteisöön. He pyrkivät esimerkin kautta todistamaan, että osallistuvaa havainnointia käyttäen tulee esille asioita, joita ei muuten tulisi. Tämä osallistuvan havainnoinnin käyttö sosiaalisten verkostojen tutkimisessa onkin artikkelin pääidea.
Esimerkkinä he kertoivat omista oppilaistaan, joille he olivat antaneet tehtäväksi tutkia teini-ikäisten meksikon-amerikkalaisten online/offline elämää ja verkkoyhteisöjen merkitystä identiteetin ja stereotypioiden luojana. Oppilaille annettiin mahdollisuus tehdä MySpaceen profiili tutkimusta varten, mitä useimmilla ei ennestään ollut. Koska isolla osalla oppilaista oli jo Facebook tili, MySpacen käyttö ei ollut erityisen vaikeaa, mutta osa ei halunnut tehdä profiilia MySpaceen. Rybasin ja Gajjalan mukaan tämä on osoitus näiden kahden luokkaerosta ja tarkemman tutkimuksen jälkeen ilmeni, että yliopisto-opiskelijat käyttivät enemmän Facebookkia, kun taas tutkittavat käyttivät enemmän MySpacea.
Tekstuaalista analyysiä suorittaneet opiskelijat huomasivat, että MySpacen profiilit lisäsivät stereotypioita meksikon-amerikkalaisista, vaikka tämä olikin juuri päinvastaista, mihin heidän oma yhteisönsä tähtäsi. Tekstin analyysin lisäksi opiskelijat osallistuivat mukaan yhteisöihin ja lisäsivät heitä ystävikseen. Ne opiskelijat jotka eivät osallistuneet tähän, olivat vaivautuneita, eivätkä pitäneet yhteisön sosiaalisesta ilmapiiristä. Toisaalta ne opiskelijat, jotka ottivat osaa pystyivät antamaan tarkkaavaisemman ja monimutkaisemman näkökulman. Tutkimuksen jälkeen tehtiin myös toinen tutkimus, joka koostui valkoihoisista. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että oppilaat eivät tiedostaneet rotujen sisällä olevan suuria stereotypioita eri alakulttuureista.
Lähetä kommentti