Artikkelit (ja analysoijat):
Contesting Terrain in Zimbabwe's Eastern Highlands: Political Ecology, Ethnography, and Peasant Resource Struggles (Björn ja Diaz)
May You Be Shot with Greasy Bullets: Curse Utterances in Turkish (Eronen ja Hakunti)
Containing Modernity: The Social Life of Tupperware in a Mexican Indigenous Village (Hujanen ja Hänninen)
Tiivistelmä kustakin artikkelista julkaistaan tämän viestin kommenttiosiossa (napsauta kommenttilinkkiä alla).
Démarchage téléphonique : l’interdiction entre en vigueur le 11 août
5 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Reetta Hänninen ja Rasmus Hujanen
Referaatti artikkelista: Containen moderinity :
The Social life of Tupperware in a Mexican indigenous village.
Tutkija Anath Ariel De Vidas on tehnyt vuodesta 2004 lähtien tutkimusta lisääntyvästä modernisaatiosta perinteisen elintavan piirissä. Tätä hän on lähtenyt käsittelemään meksikolaisen ei niin modernin kyläyhteisön keittiöistä löytämiensä Tupperware astioiden kautta.
2000-luvun alussa useat yritykset kokivat Meksikon ja monet muut aiemmin vähemmälle huomiolle jääneet maat sopiviksi laajentumiskohteiksi globalisaation ja lisääntyneen taloudellisen hyvinvoinnin johdosta. Yksi näistä yrityksistä oli Tupperware, joka alkoi myös kiinnostua laajentuvista markkinoista ja alkoi pikkuhiljaa viemään tuotteitaan ja yritysmenetelmäänsä myös Meksikoon.
Tupperwaren leviämistapa Meksikolaisessa kyläyhteisössä on rakenteeltaan samanlainen kuin mihin täällä koto Suomessakin on totuttu, eli niitä myydään yleensä erityisillä tupperware-kutsuilla. Lisäksi myyjät eivät saa palkaksi rahaa vaan etuuksia ja tuotteita. Kyseisen meksikolaisen kylän Tupperware astiat tutkija onnistui jäljittämään paikalliseen opettajattareen Ireneen joka oli jo useiden vuosien ajan hankkinut uransa ohessa lisätienestiä myymällä Tupperware astioita. Kutsuihin Irenen oli liittänyt bingoja ja arpajaisia, joiden kautta hän sai lisätuottoa mutta myös sopivat paikallisen kulttuurin tapoihin ja innostivat paikallisia osallistumaan kutsuille.
Artikkelissa Irene kertoo yrittäneensä houkutella myös muita paikallisia naisia tupperwaren jälleenmyyjiksi, mutta huonolla menestyksellä. Irenen oma opettajan ura luo hänelle mahdollisuuden (vakituisen palkkatulon ansiosta) ostaa ja myydä astioita omaa tahtiaan ilman jatkuvaan huolta rahasta. Ongelmia saattaa kuitenkin syntyä sosiaalisissa suhteissa, sillä Irene kertoo että hänen on oltava hyvin tarkka sosiaalisten normien suhteen järjestäessään Tupperware tilaisuuksia. Esimerkiksi kotiin mentäessä usein ihmisillä on tapana järjestää tarjoilua eikä rahoista sovi puhua kuin vasta aivan huomaamattomasti lähdön yhteydessä. Mutta Irene koki kuitenkin lähinnä kasvattaneensa myös sosiaalista pääomaansa kutsujen kautta.
Tutkija oli kiinnittänyt huomionsa myös siihen miten Tupperware sulautui paikalliseen yhteisöön ja sen tapoihin. Se tarjosi parannusta säilytysongelmiin ja piti hyönteiset poissa ruoista tiiviiden kansiensa ansiosta. Mutta ei kuitenkaan syrjäyttänyt täysin paikallisia astioita, joita kyllä käytettiin tarjoilussa ja muutenkin ruuanvalmistuksessa. Vaikka Tuperware astiat olivat suhteessa kyläläisille hyvin kalliita olivat he valmiita maksamaan kyseisen summan saadakseen käytännölliseksi havaitsemiaan astioita. Tupperware kutsut sopivat hyvin myös paikallisten tapoihin järjestää kutsuja sekä vierailla usein ystäviensä ja naapuriensa luona kylässä.
Sanni Björn & Diana Raitala
Artikkelissaan "Contesting Terrain in Zimbabwe's Eastern Highlands" Donald S. Moore käsittelee 1990-luvun alussa käytyä poliittista keskustelua ja aluekiistoja itäisen Zimbabwen Nyangan kansallispuiston paikallisten asukkaiden ja valtion tahojen välillä. Valtion ehdottama Kaerezin uudelleenasuttamissuunnitelma aiheutti talonpoikien keskuudessa vastustusta. Syntyneissä konflikteissa oli lähinnä kyse ympäristön resurssien omistuksesta ja niiden käyttämisen oikeuksista. Aikaisempi tutkimus poliittisesta ekologiasta on keskittynyt jäsentämään sitä makrotasolla, kun taas Moore pyrkii käsittelemään asiaa mikrotasolla etnografian avulla, ja ottamaan huomioon yhteisön kulttuurisen menneisyyden. Näin hän selvittää, kuinka kolonialistinen menneisyys on tärkeä osa talonpoikien käsityksiä omasta historiastaan ja kokemistaan vääryyksistä, ja kuinka se vaikuttaa myös nykypäivänä (menneisyyttä nykyisyydessä). Kaerezin suunnitelma pyrki suojelemaan läheistä jokea mutta suojelemispyrkimykset vaikeuttivat asukkaiden mukaan heidän elämäänsä. He katsoivat alueen olevan heidän esi-isiensä maata. Moore käsittelee myös, miten äänettömiä naiset ovat poliittisessa keskustelussa ja miten heidän mielipiteensä ja näkemyksensä ympäristökysymyksistä eroavat miesten näkemyksistä, jotka taas vievät kaiken tilan julkisessa keskustelussa. Hän myös tuo esille, kuinka henkiset ideologiat kuten esi-isien perintö, nhaka, liittyvät nykypäivän konkreettisiin tarpeisiin; konfliktit ovat yhtä aikaa symbolisia ja aineellisia. Moore päättää artikkelinsa huomioihin siitä, miten poliittisen ekologian tutkimuksessa tulisi nähdä eri osapuolien, kuten valtion ja talonpoikien, ryhmän sisäiset erot, kuten Kaerezin tapauksessa sukupuolten näkemysten eroavaisuus, sekä kulttuurisen menneisyyden merkityksen tarkastelu.
Elina Eronen ja Juulia Hakunti
Tiivistelmä artikkelista: May you be shot with greasy bullets – Curse utterances in Turkish
Artikkelin on kirjoittanut (luullaksemme) turkkilainen Ülker Vanci-Osam vuonna 1998 ja se käsittelee eräänlaisia kiroussanontoja tai -lausahduksia turkin kielessä (“curse utterances”). Kyseessä eivät ole samanlaiset kiroukset kuin mitä esimerkiksi suomalaisessa kansanrunoudessa, sillä näitä sanontoja ei varsinaisesti käytetä “noitumistarkoituksessa” ja ne ovat aktiivinen osa turkkilaista kulttuuria vielä tänäkin päivänä.
Artikkelissa kuvatut kiroukset ovat rakenteeltaan yleensä lyhyitä ja ytimekkäitä, sisällöltään ajoittain hyvinkin mielikuvituksellisia ja raakoja. Muutama esimerkki:
May their tongues be covered by boils. May the boils be eaten by worms.
May God give them unknown pains so that they suffer, but not die.
May dead crows gouge out your eyes.
Artikkelissa esitellyt kiroussanonnat ovat tyypillisiä naisten kertomia kirouksia, sillä Turkissa miesten ja naisten kiroukset jaetaan eri ryhmiin. Miesten sanomana kiroukset toimivat usein eräänlaisena porttina väkivaltaan, joten tarkoitus on fyysisempi. Naisten kirousten tarkoitus on taas purkaa aggressiota, pahaa oloa ja paineita epäreilusta kohtelusta, joten niiden tavoite on ennenkaikkea tuottaa sanojalleen parempi olotila kuin konkreettisesti vahingoittaa kirottua. Kirousten rakenne ei myöskään ole täysin vakio, vaan niiden muoto vaihtelee hieman puheenkohteesta riippuen ja niiden joustavuus antaa mahdollisuuden käyttää paljon enemmän luovuutta kuin esim. tavalliset kirosanat. Kirouksia käytetään useimmin maaseudulla ja niiden käyttö nähdään yleisesti hieman töykeämpien ja aggressiivisempien ihmisten kielenkäyttönä.
Vanci-Osam käyttää artikkelinsa teoriapohjana monia eri tieteenaloja, yhdistellen esimerkiksi sosiologian, etnologian/folkloristiikan ja kielitieteiden aineksia. Tekstissään hän painottaa lähinnä Austinin kehittämää “speech act” -teoriaa sekä Hymesin “kommunikaatioetnografista” luokittelujärjestelmää, joista jälkimmäistä hän käyttää aineistonsa analysointiin. Hymesin luokittelussa “puhetoimitusta” (speech act) tulee analysoida kahdeksan eri kriteerin perusteella, joita ovat mm. setting, participants, goals, message content ja genre. Vanci-Osam käy artikkelissa läpi kaikki kahdeksan osa-aluetta ja analysoi aineistoaan niiden avulla, esittäen samalla useita erilaisia esimerkkejä kirouksista.
Kirjoittaja kertoo tutustuneensa aiheeseen sen takia, ettei tällaisia kiroussanontoja löydy jokaisesta kielestä ja siitä johtuen se on hyvin vähän tutkittu. Hän ei tarjoa vertailukohtia muihin kieliin ja maihin, mutta Vanci-Osamin mukaan artikkelin tarkoitus on myös luoda pohjaa monikulttuuriselle kirousten tutkimukselle. Tällainen kielen monipuolinen ja vivahteikas käyttö heijastelee myös hyvin mielenkiintoisella tavalla yhteisön käsityksiä omasta kulttuuristaan ja identiteetistään.
Lähetä kommentti