Artikkelit (ja analysoijat):
Living for the Weekend: Youth Identities in Northeast England (Keva ja Kiviranta)
Ethnography, the Internet, and Youth Culture: Strategies for Examining Social Resistance and "Online-Offline" Relationships (Kortelainen ja Kurkela)
Performing Politics: Image, Embodiment, and Affective Solidarity During Anti-Corporate Globalization Protests (Kärki ja Kärkkäinen)
Tiivistelmä kustakin artikkelista julkaistaan tämän viestin kommenttiosiossa (napsauta kommenttilinkkiä alla).
Démarchage téléphonique : l’interdiction entre en vigueur le 11 août
5 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Brian Wilsonin artikkeli “Etnography, the Internet, and Youth Culture: Strategies For Examining Social Resistance And ”Online-Offline” Relationships” käsittelee sitä, miten etnografiaa voidaan käyttää tutkiessa Internetiä ja nuorisokulttuuria online-offline lähestymistapaa käyttäen.
Wilson esittää tutkimuksensa taustaksi kolme argumenttia. On huomioitava, että online ja offline eivät välttämättä eroteltavissa ja nuorisokulttuuri kasvavassa määrin globaalia ja poliittista. Lisäksi hän tuo esille, että Internetiä ja monien sosiaalisten liikkeiden yhteyttä ei ole kunnolla tutkittu
Wilson esittelee artikkelissaan kaksi tekemäänsä tutkimusta. Ensimmäinen tutkimus käsitteli rave-kulttuuria Kanadassa 90-luvun loppupuolella. Wilson tutki rave-kultturia osallistumalla ryhmän tapahtumiin sekä online että offline ympäristössä.
Toisessa tutkimuksessaan Wilson tutki nuorison ajamia sosiaalisia liikkeitä, globalisaatiota ja yhteisöjä Internetin aikakaudella. Hän tutustui nuorisoliikkeiden web-sivuihin, haastatteli ryhmien jäseniä, sekä havannoi ja haastatteli ihmisiä erilaisissa tapahtumissa.
Kärki & Kärkkäinen
Jeffrey S. Juris, antropologian apulaisprofessori Arizonan yliopistossa, tutki osallistuvan havainnoinnin kautta mielenosoitusten roolia antiglobalisaatioliikkeiden sisällä. Tutkija oli itse osana MRG-Catalonia –protestiliikettä (MRG=Movement for Global Resistance). Halusi hylätä tarkkailijan aseman ja tutkia omalla ruumiillaan.
Huippukokousten vastaiset mielenosoitukset ovat monimutkaisia rituaalisia esityksiä, jotka luovat kaksipuolisen efektin. Ulkoisesti ajatellen aktivistit pakottavat huomion itseensä ja omaan viestiinsä. Sisäisesti ne herättävät suuria tunteita ja poliittista identiteettiä.
Tunnevaikutus ja mediavaikutus voivat kärsiä jos ”esitykset” muuttuvat rutiiniksi. Toisaalta ”rajummat” menetelmät usein johtavat syyllistämiseen ja halveksuntaan. Kesyjä protesteja käsitellään mediassakin pehmeämmin (jos edes käsitellään). Seuraa ristiriita tunneperäisen palkitsevuuden ja mediavaikutuksen tehokkuuden välillä.
Protesteissa haetaan näkyvyyttä visuaalisuuden kautta, median ehdoilla. Protestit ovat usein teatraalisia. Rituaaliset performanssit vahvistavat tunteita, fyysisen tietoisuuden ja läheisyyden avulla ne jalostuvat kollektiiviseksi solidaarisuudeksi (tunteiden solidaarisuudeksi) Tämä vaikutus on suurempi rajummissa protesteissa.
Aktivismi sinällään perustuu tunteisiin verkostoa ylläpitävänä ja toimintaan kannustavana elementtinä.
Suuryritysten globalisaatiota vastustavat protestit alkoivat muotoutua 1970 ja 1980-luvulla kun Yhdysvaltojen eteläosissa noustiin neoliberalistisia käytäntöjä vastaa. Ensimmäinen todella näkyvä protesti järjestettiin Seattlessa marraskuussa 1999 maailman kauppajärjestön kokousten yhteydessä.
Juris vertaa Prahan ja Barcelonan mielenosoitusten saamaa medianäkyvyyttä. Praha nähtiin urheilutapahtumana/ taisteluna tai sitten jaettiin osallistujat ”hyviin ja pahoihin”. Lisäksi jopa ennakoitiin väkivaltaa protestin aikana. Huomio saatiin, viesti jäi arvostelun jalkoihin. Barcelonassa väkivallattomuus oli suuressa osassa. Lehdistö tykkäsi, mutta viesti ei mennyt yhtä voimakkaana perille? Jälkeenpäin näkyvyys mediassa oli korkea, mutta keskittyi radikaalimpien protestoijien arvosteluun/ halventamiseen.
Ovatko protestit pelkkiä symboleja vai strategisia aseita? Onko taktiikoiden muututtava?
Keinoja ”tunteen ja median” –ongelman ratkaisemiseksi:
- Vähemmän protesteja tietyllä aikavälillä.
- Eri protestitaktiikoiden yhdistäminen. (Karnevaali, militantti jne.)
- Lisätä verkostoitumista eri liikkeiden välillä.
Keva & Kiviranta
Living for the weekend - Youth identities in northeast England
Simon Winlow ja Steve Hall ovat tehneet yhteistyötä aiemmin kriminologisten nuorisoa ja urbaania kulttuuria tarkastelevien teosten yhteydessä. Artikkelissaan Living for the weekend he käänsivät kiinnostuksensa kohti nuorison identiteettiä ja sen suhdetta konsumerismiin ja kapitalismiin.
Teksti käsittelee Koillis-Englantilaisia nuoria, joita on haastateltu heidän asenteistaan koskien ystävyyttä, avioliittoa, lapsia, työtä, vapaa-aikaa, muotia, kehonkuvaa, kulutusta, individualismia ja identiteettiä. Aineisto koostuu neljänkymmenenkolmen 18-25-vuotiaan nuoren haastattelusta, joista kaikki olivat valkoihoisia ja 2/3 miehiä. Suurin osa työskenteli minimipalkalla palvelualalla.
Haastatteluista ilmeni, että nuoret suhtautuivat työhönsä usein negatiivisesti, jopa vihaten tai inhoten. Nuoret olivat vapaa-ajasta huomattavasti kiinnostuneempia, ja kokivat, että heidän identiteettinsä ja omakuvansa muodostuu pääasiassa juuri vapaa-ajan pohjalta. Monet kokivat myös paljon paineita siitä, mitä muut heistä ajattelevat, eivätkä vapaa-ajalla esiin nousseet ystävyyssuhteet tutkimuksen perusteella vaikuttaneet kovin syvällisiltä. Tavatessaan toisiaan nuoret keskittyivät hauskanpitoon, eikä epämukavista aiheista mielellään keskusteltu.
Kirjoittajat eivät reflektoi suhdettaan aiheeseen, mikä selittynee tutkijoiden sosiologisella taustalla. Tutkijat ottavat roolin asiantuntijoina, ryhmän yläpuolella, havainnoiden kohdettaan etäältä. He ovat kuitenkin pystyneet käyttämään kriminologista haastattelu-aineistoa etnografisesti. Kiitettävää tutkimuksessa on eri tieteenalojen yhdistely osansa saavat sosiologia, kriminologia, etnologia ja antropologia.
Minkäänlaista läpimurtoa tai erityisen uutta näkökulmaa tutkimus ei tarjoa. Haastateltuihin nuoriin on itse helppo samaistua, ja siksi tutkimusaihe on mielenkiintoinen. Tutkimus kokoaa yhteen hyvin nuorten omia kokemuksia ja asenteita omasta elämästään, ja sopii luennon nuoriso-teemaan siten hyvin. Mielenkiintoista olisi ollut esim. saada vertailua nuorison asenteiden ja käyttäytymisen muuttumista vaikkapa 50-luvulta.
Lähetä kommentti