Discipline of the Catwalk: Gender, Power and Uncertainty in Fashion (Juntti ja Nissinen - siirretty maanantailta 16.11.)
A Different Kind of Ethics (Paavolainen ja Pekkarinen)
Peruttu:
Tiivistelmä kustakin artikkelista julkaistaan tämän viestin kommenttiosiossa (napsauta kommenttilinkkiä alla).
1 kommentti:
A Different kind of ethics
Jason Ferdinand, Geoff Pearson, Mike Rowe and Frank Worthington
Nämä neljä University of Liverpool Management school:n tuktijaa valottavat omien tutkimustensa kautta etnografiaan liittyviä eettisiä ja moraalisia ongelmia. Millaisiin ongelmiin tutkija voi kentällään törmätä? Kuinka niihin tulisi suhtautua ja miten tulisi toimia? Mitä olla eettinen ylipäänsä on?
Ensimmäinen tarina, Reluctant Militant, kertoo erään organisaation johdon ja luottamusmiesten välisesti keinottelusta saadakseen työntekijät suostumaan uusin, paikoin hieman kyseenalaisiin työmenetelmiin. Hooligans Tale:ssa kerätäään todisteita jalkapallofanien rikollisesta toiminnasta ja poliisin epäilyttävistä vastatoimista. Kolmannessa tarinassa "Whistleblower" kohtaa julkisten varojen väärinkäyttöä paikallishallinnossa ja viimeisessä "Spy" pyydetään vakoilemaan erään esimiehen alaisia yhdessä vapaa-ajankeskuksessa.
Se mikä näitä kaikkia tutkijoita yhdistää, on tapa ja kutsumus tehdä kriittistä etnografista tutkimusta. Halu vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Keskiöön kussakin tutkimuksessa nousee kysymys: "Viheltääkö peli poikki?" Kukin tutkija ratkaisee tämän dilemman omalla tavallaan.
Ongelmia herättivät mm. kerätyn tiedon luottamuksellisuus, solmitut ystävyyssuhteet, toimista ja ilmiannoista seuraavat haitalliset jälkiseuraukset(esim. potkut,) tutkimuskentän häiriintyminen eli tutkimustulosten vääristyminen jne.
No, Kuinka toimia kun tutkijana kohtaa eettisesti ja moraalisesti kyseenalaista toimintaa? Artikkelissa tähän ei olla haluttu antaa vastausta tai toimintamallia. Tällainen suora vastaus olisi vähintäänkin ongelmallinen, ellei epäeettinen? Sen sijaan, pohdittu dilemma on se, kuinka tehdä kriittistä tutkimusta ja samalla noudattaa eettisiä ohjesääntöjä? Oleelliseksi nousee kysymys: Onko tällaisia eettisiä ohjesääntöjä, jotka usein ovat tyypillisiä esim lääketieteelle tai psykologialle, mielekästä tai edes mahdollista soveltaa yhteiskuntatieteissä. Onko edes olemassa mitään universaalija, spesifejä eettisiä sääntöjä, jotka toimisivat kaikkialla kaikissa paikoissa? Toki ammatti/alakohtaiset eettiset säännöstöt toimivat pohjana ja apuna, mutta viimekädessä päätökseen/toimintaan vaikuttaa tutkijan henkilökohtainen moraalinen punninta ja tilanne johon hän on sidottu.
Lähetä kommentti